“Kokonaisuutena Valhe & viettelys on laadukas novellikokoelma, jonka tarinat vuoroin viihdyttivät, vuoroin herättivät ajatuksia. Toiset novellit olivat enemmän ajanvietettä, toiset pakottivat pohtimaan, mistä on kyse, maistelemaan kieltä ja kerrontaa. (…)
Tiina Lymin novellissa Pankkiirin hevonen, joka on juonenkäänteissään ja henkilökuvauksessaan absurdi ja mustan huumorin sävyttämä. (…)
Leena Parkkisen novellissa Rouva Uljanovitch on (…) huvittava kuvaus hyvin itsekeskeisestä minäkertojasta, joka ei ymmärrä omaa typeryyttään. (…)
Kokoelman kiehtovin, eniten arkitodellisuudesta irrottautuva novelli on Pasi Ilmari Jääskeläisen Kirje Lethelle. Se on pohjattoman surullinen tarina miehestä, joka kärsii delfolaisesta dementiasta. (…)
Tommi Liimatan Venenäyttely puolestaan on realistinen tarina, jossa eläydytään pienten poikien seikkailujen täyttämään, mutta myös julmaan maailmaan. (…) Nuorten henkilöiden kuvaus ja dialogi on Liimatan novellissa taitavaa, ja pienet arkiset tapahtumat kätkevät taakseen paljon surua, pettymystä ja häpeää.
Tuija Välipakan Itkevässä Samettiruusussa puolestaan pidin siitä, että raadollisesta perhekuvauksesta huolimatta siinä pilkahtaa toivoa, joka on ihan tarpeellinen valonvälähdys. (…)
Asko Sahlbergin Keltainen sade -novellin luen varmaankin vielä uudelleen. Novellin tunnelma on tiivis, hidas ja syksyinen. (…)
Riku Korhosen Muotokuvassa pettäminen on ymmärretty ehkä perinteisimmin kuin muissa kokoelman novelleissa, mutta ei kuitenkaan kliseisesti. (…)
Tiina Raevaaran Perro negro oli hyytävä lukukokemus ja herätti herkullisen ajatuksen. (…)
Kirja sopii erityisen hyvin luettavaksi pimeinä iltoina tai syysmyrskyllä.” - Maria, Sinisen linnan kirjasto, 13.10.2011
