Mannerheimin sotakenraalit taistelivat pitkään keskenään jo ennen talvisotaa

Minkälaisen kenraalijoukon Mannerheim sai johtoonsa talvisodan taisteluihin? Miten vahvat yksilöt, nurkkakunnat ja ristiriidat vaikuttivat sotilasylijohdossa 1918–1939? Lasse Laaksonen kuvaa uutuusteoksessaan Mistä sotakenraalit tulivat – Tie Mannerheimin johtoon 1918–1939 ensimmäistä kertaa avoimesti, kuinka monipolviset ja jännitteiset henkilösuhteet Suomen sotajohdolla oli toisen maailmansodan alla.

Ylipäällikkö Mannerheimin johdossa syksyllä 1939 ollutta kenraalijoukkoa ei ole aiemmin analysoitu, vaikka heillä oli ratkaiseva vaikutus talvisodasta selviytymiseen. Myöskään Mannerheimin kenraalien ja kenraalien keskinäisten henkilökemioiden, persoonallisten piirteiden ja yksilöllisten johtamistapojen vaikutusta sisällissodasta talvisotaan ei ole tutkittu. Ylimpien upseereiden henkilösuhteiden – erityisesti erimielisyyksien – selvittäminen on ollut tabu. Sotilasjohdon kenraalien mainetta on haluttu varjella, ja järjestelmän luonteeseen on kuulunut yksilöllisten heikkouksien kieltäminen, ainakin jos niillä on ollut haitallisia vaikutuksia johtamiseen.

Kenraalikunnassa oli kolme koulukuntaa: Venäjällä koulutuksensa saaneet ”ryssänkenraalit”, jääkärit ja Suomessa koulutetut tasavallan kenraalit. Jääkärit yrittivät kammeta venäjänkenraaleita pois sotajohdosta tyrmäämällä kirjoituksissa heidät sekä upseereina että yksilöinä. ”Erityisen seikkaperäisesti kuvailtiin kelvottomuus johtaa sekä kieroutunut luonne”, Laaksonen kirjoittaa. ”Samassa yhteydessä viitattiin perivenäläisiksi miellettyihin piirteisiin: petollisuuteen, viekkauteen, opportunismiin, moraalittomuuteen, selkärangattomuuteen ja vastuunpakoiluun. Summaksi saatiin soveltumattomuus hoitaa tointa Suomen armeijassa.”

Laaksonen kuvaa myös, mikä oli kenraalien henkilösuhteiden merkitys muun muassa lapuanliikkeeseen suhtautumiseen, Mäntsälän kapinan ratkaisemiseen ja puolustusjärjestelyihin talvisodan edellä. Entä millaista kiistelyä käytiin Mannerheimin puolustusneuvostossa ja miten ne vaikuttivat sotaan varustauduttaessa?
Lasse Laaksosen uusia tulkintoja ja historiallisia selityksiä tarjoava tutkimus arvioi Mannerheimin ja kenraalien suhteiden merkitystä Suomen armeijan tärkeimmässä kehitysvaiheessa. Talvisodan loppunäytöksestä väitelleen ja Eripuraa ja arvovaltaa -teoksesta palkitun Laaksosen tutkimus murtaa pinttyneitä myyttejä ja vääristyneitä käsityksiä.
”Sotakenraalien eripurat niin keskenään kuin suhteessa Mannerheimiin olivat kuitenkin olleet repivimpiä ja niiden kielteinen vaikutus sotaan varauduttaessa oli valtava”, Laaksonen kirjoittaa. ”Sotilasylijohdossa oli jo pitkään käyty omaa sotaa ennen ’oikean sodan’ alkamista.”

Lasse Laaksonen (s. 1968) on suomalainen historiantutkija ja -opettaja. Hän on erikoistunut sotahistoriaan. Laaksonen on filosofian tohtori ja dosentti. Hän on opettanut Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa. Laaksosen vuonna 1999 hyväksytty väitöskirjansa Todellisuus ja harhat: Kannaksen taistelut ja suomalaisten joukkojen tila talvisodan lopussa 1940 julkaistiin uudelleen vuonna 2005. Hänen palkittu teoksena Eripuraa ja arvovaltaa – Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen ilmestyi vuonna 2004.

ARVOSTELUKAPPALEPYYNNÖT: eetu.alvik@helsinkikirjat.fi
HAASTATTELUPYYNNÖT: jan.erola@helsinkikirjat.fi / 0405064612
KANSIKUVA: www.helsinkikirjat.fi/kirjat/mista-sotakenraalit-tulivat-tie-mannerheimin-johtoon
KUVIA LASSE LAAKSOSESTA: www.helsinkikirjat.fi/lasse-laaksonen-kuvia
LUKUNÄYTE: www.helsinkikirjat.fi/lukunaytteet/mista-sotakenraalit-tulivat-tie-mannerheimin-johtoon-1918-1939

Helsinki-kirjat on osa tarinankerrontaan erikoistunutta Yellow Film & TV yritysperhettä, johon kuuluvat myös Filmiteollisuus FINE Oy, Helsinki-filmi Oy, Funny Films Oy, Ten Years Production Oy, Story of… Oy, Story of Sports Oy ja Mediastation Oy. Yellow film & TV on Suomen suurin itsenäinen elokuva- ja televisiotuotantoyhtiö.