Rakkauden sävel – Iskelmän kulta-ajan naistähdet – Lukunäyte

Lasse Erola: Rakkauden sävel – Iskelmän kulta-ajan naistähdet
Helsinki-kirjat 2010
ISBN 978-952-5874-13-6

SISÄLLYS:
Iskelmän kulta-aika
Annikki Tähti
Maynie Sirén
Brita Koivunen
Vieno Kekkonen
Helena Siltala
Tuula-Anneli Rantanen
Seija Lampila
Laila Kinnunen
Ritva Kinnunen
Seija Karpiomaa
Eila Pellinen
Tuula Siponius
Irmeli Mäkelä
Eila Pienimäki
Pirkko Mannola
Rauni Pekkala
Tamara Lund
Henkilöhakemisto
Lähteet

”Kun nuoruuden huumaan
hehkuvan kuumaan vie
muiston tie,
niin muistot nuo lohdun suo
ja kaikki muu unhoittuu.”
(Alkusanat Reino Helismaan sanoittamassa kappaleessa Vanhan veräjän luona)

Tuula-Anneli Rantanen

Levy-yhtiön temppu oli katala. Varmaa tietoa ei ole siitä, kuka sen suunnitteli. Ehkä se oli toimitusjohtaja Niilo Saarikko, yhtä hyvin se saattoi kyllä olla tuotantopäällikkö Olavi Virta. Tuula-Anneli Rantaselle henkilöllä ei oikeastaan ollut merkitystä. Hän vain tunsi, että Levytukku oli käyttänyt hänen kokemattomuuttaan rumasti hyväkseen.

Siihen asti kaikki oli tapahtunut kuin sadussa. Tuula-Anneli Rantanen oli vain 16-vuotias pyrkiessään mukaan Turun sanomalehtimiesyhdistyksen järjestämään Ponnahdus pinnalle -laulukilpailuun vappuna 1956. Hän ei ollut esiintynyt sitä ennen julkisesti, ellei lasketa sitä kertaa kun hän seitsemänvuotiaana lauloi isänsä työpaikan joulujuhlissa Turun verkatehtaalla. Vaalea koulutyttö oli kovin nuori kilpailuun ravintolayleisön edessä, mutta hän vaikutti ikäistään vanhemmalta, ja matinean järjestäjät päättivät antaa hänen yrittää.

Laulukilpailu vaikutti hyvin viralliselta, sillä sen tuomaristoon oli saatu itse Olavi Virta. Suosionsa huipulla ollut laulaja katsasti samalla uusia kykyjä Levytukun edustamalle Triola-levymerkille. Samalta istumalta Virta tarjosi hänelle koelevytystä Helsingissä. Joulukuussa 1956 Rantanen lauloi 78 kierroksen savikiekolle kaksi käännösiskelmää. Toisesta, ranskalaisen André Poppin säveltämästä ja Saukin sanoittamasta foksista Kaunis pesijätär, tuli valtava menestys.

Koko Suomi tuntui hyräilevän sävelmää ja kaikki tiesivät että ”Portugal kotimaa on Ninan, Setubal nimi kaupungin”. Entuudestaan täysin tuntemattoman laulajattaren levyä myytiin yli 10 000 kappaletta, ja se oli seuraavana keväänä Suomen kolmanneksi myydyin äänilevy. Suosio hämmensi nuorta laulajatarta.
Hänestä oli yhtäkkiä tullut tähti. Häntä haastateltiin lehtiin ja esiintymistarjouksia sateli eri puolilta Suomea. Helsingissä Olavi Virta etsi hänelle uusia levytyskappaleita ja maalaili samalla tulevaisuutta menestyvänä iskelmälaulajana. Kun Rantanen joskus vuoden 1957 mittaan kysyi, kuinka paljon rahaa hän on saamassa hyvin kaupaksi käyneestä Kauniista pesijättärestä, Levytukussa ihmeteltiin kysymystä. ”Rahaa? Miten niin? Sehän oli vain koelevy. Niinhän me sovimme”.
Tuula-Anneli Rantanen ihmetteli jälkeenpäin, miten sinisilmäinen hän saattoi tuolloin ollakin. Hän ei saanut levyn myynnistä markkaakaan. Yhteistyö Levytukun kanssa kuitenkin jatkui. Rantanen levytti vuosina  1957 ja 1958 toistakymmentä singleä. Mikään niistä ei kuitenkaan syttänyt yleisöä niin kuin ensilevy oli tehnyt. Suurin osa hänen levytyskappaleistaan oli yhtiön tuolloisen linjan mukaisesti toisten laulajien jo jollekin toiselle merkille levyttämiä. Vieno Kekkonen oli laulanut Rakkauden kiertokulun Deccalle, Brita Koivunen oli tehnyt Minkan tunnetuksi Scandialla ja Sävel rakkauden oli soinut Kekkosen ja Koivusen lisäksi myös Per-Erik Förarsin (Rytmi) levyttämänä versiona jo vuoden verran.

Kun uuden laulajattaren oma nimi ei tuntunut kantavan, Virta tarjoutui laulamaan duettoa hänen kanssaan. Ruotsalaista alkuperää ollut Lauluista kaunein ei kuitenkaan saavuttanut mainittavaa suosiota sekään. Keväällä 1959 Tuula-Anneli Rantanen vaihtoi yhtiötä ja siirtyi Westerlundille.
Se edusti Suomessa isoa amerikkalaista His Master’s Voice -levymerkkiä. Ja taas tapahtui pieni ihme. Hänen ensimmäisestä levytyksestään myös tässä yhtiössä tuli iso hitti. Kappale oli vanha Unhoita menneet, jonka sydäntä särkeviä sanoja (”Oi, ällös itke armas enää…”) oli kuunneltu tanssilavoilla jo kymmenkunta vuotta, mutta Rantasen tuore versio sai innostuneen vastaanoton. Lokakuussa se ylsi myydyimpien levyjen listalla kolmanneksi.

Levyn menestys vei Tuula-Anneli Rantasen myös valkokankaalle, kun hänet otettiin mukaan Fennada-Filmintuottamaan musiikkielokuvaan ”Iskelmäketju”. ”Elokuva” tosin on kovin paljon sanottu iskelmäkavalkadista, jonka tarkoituksena oli vain esitellä tiettyjen levy-yhtiöiden tähtiä ja ajankohtaista äänilevytarjontaa.
Elokuvahistorioitsija Peter von Bagh on sanonut, että yksikään vuosina 1955–62 tuotetuista iskelmäkavalkadeista ei ollut tasoltaan ”kunniallinen”. Iskelmäketjuilla on kuitenkin ikuiset ansionsa siinä, että niissä on tallennettu ehkä ainoat jälkimaailmalle jääneet liikkuvat kuvat aikaansa merkittävästi kuuluneista solisteista. ”Iskelmäketjujen tarve oli suurin hetkellä, jolloin televisioahmintaan valmis yleisö oli jo olemassa, mutta toistaiseksi ilman vastaanottimia; viimeistä kertaa Suomenmaassa oli vielä mahdollista, että suosituimmat elokuvat keräsivät enemmän katsojia kuin suosituin tv-ohjelma”, von Bagh kirjoittaa ”Iskelmän kultaisessa kirjassa”.

Samoihin aikoihin Annikki Tähden Budapestin yössä oli noussut suursuosikiksi, ja muut levy-yhtiöt alkoivat etsiä omille laulajilleen vimmatusti samanhenkistä materiaalia. Tuula-Anneli Rantanen sai levytettäväkseen ensin Ossi Malisen tilaustyönä säveltämän Pustan tuulen, mutta se ei herättänyt huomiota. Pian sen jälkeen löytyi kuitenkin toinen kappale, aikaisemmin nimellä Mustalainen tunnettu unkarilainen kansansävelmä, jonka Sauvo Puhtila sanoitti uudelleen ja
antoi sille nimeksi Miksi kuljen. Siitä tuli jälleen täysosuma. Se oli Suomen myydyin levy maaliskuussa 1960.

Rantanen avioitui kitaristi Heikki Huhtasen kanssa ja he perustivat laulusolistin nimeä kantaneen yhtyeen. Se keikkaili yli 20 vuotta, mutta uusia menestyskappaleita Rantasen kohdalle ei enää sattunut. Levyttämisen hän lopetti käytännössä vuonna 1965. Viisikymmenluvun suosituimmista naisiskelmälaulajista Tuula- Anneli Rantanen jäi suurelle yleisölle ehkä kaikkein etäisimmäksi. Hän oli luonteeltaan vaatimaton ja piti koko julkisen uransa ajan varsin matalaa profiilia, ei tuonut itseään esiin.
Hänen ominta aluettaan olivat melodiset iskelmät, jotka hän esitti sympaattisella eleettömyydellä.

NÄMÄ SOIVAT MUISTOISSAMME

Kaunis pesijätär
(Les lavandières du Portugal)
Säv. André Popp,
suom. san. Saukki
”Portugal kotimaa on Ninan,
Setubal nimi kaupungin,
jossa paidan ja pöytäliinan
pesee pyykkäri taitavin…”

Unhoita menneet
Säv. B.L. Andreschevski,
san. Lyyli Hemming
”Oi, ällös itke armas enää.
Ei päivät menneet palata nyt voi.
On kuolleet ruusut jotka muinoin
elomme teille hehkuansa loi…”

Miksi kuljen
Säv. Trad., suom. san. Saukki
”Miksi kuljen, kierrän maailmaa?
Miksi kiertotähti kiertää saa?
Miksen toisten lailla kotiin jää?
Missä lienee tuulen määränpää?…”