Lonkeroo ja lukupiirejä

Törmäsin Tallinnassa upeimpaan koskaan näkemääni kirjakauppaan. Muuten Lontoon messujen tilalle buukkaamani pikareissu etelään meni vedoksia lukiessa.

“Lonkeroooo!” “Täällä!” “Henkilökuntaaa, lonkeroo”, vaaleahiuksinen, vastaantulevien kävelykaistalla kävelevä nelikymppinen nainen kiljuu sormi pystyssä ystävättärelleen, ja tämä kuittaa hihitellen varaston olevan tallessa. Kävelen Tallinkin laivalta tunnelikäytävää kohti Tallinnan rantaa, kello on vasta vähän yli puolen päivän. Mitäs me porot, ajattelen. Mutta väärässä olin, meikäläisistä. Lonkeronkiljujan lisäksi törmäsin vain sivistyneesti käyttäytyneisiin suomalaisiin. Mitä perinteiselle votkaturimille on tapahtunut? Vai ylittävätkö viinanhuuruiset porotokat Suomenlahden johonkin toiseen kellon- tai viikonaikaan?

Lontoon kirjamessujen peruuntuneiden tapaamisten sijaan saamani sähköpostiliitteet jätin suosiolla lukematta hotellihuoneessani. Tuhkapilven aiheuttama harmituskäyrä oli vielä aivan liian korkealla. Hieman lohdutusta toi brittikustantajalta saamani tieto, että hänenkin tapaamisistaan toteutui vain neljännes. Earls Court muistutti kymeenlaaksolaista paperitehdasta: autiota oli.

Onneksi sentään vaivauduin kaupungille, sillä Tallinnan oopperaa vastapäätä on avattu uusi hieno kauppakeskus Solaris. Se päihittää viihtyisyydessään kaikki tähän asti näkemäni, niin Suomessa, Lontoossa kuin Floridassakin. Ja mikä parasta, siellä on hämmentävän upea kirjakauppa Apollo. Saman kauppaketjun puoti on myös juuri ennen suomalaisturisteille tutulla, Viru-hotellin suunnalta tulevalla kävelykadulla, juuri ennen vanhankaupungin porttia.

Vironkielisen valikoiman huikeasta laajuudesta päätellen maassa paitsi julkaistaan paljon kirjoja, myös pidetään niitä pitkään saatavana. Itse kauppa oli avara ja todella viihtyisä. Keskellä liikettä kökötti useita lukutuoleja ja kaupan yhteydessä on vielä trendikäs kahvila, jossa saattaa nauttia espresson tai herkkujäätelöä. Apollossa vieraillessani paikalla oli jonkinmoinen lukupiiri – tai siltä kirjailijaa seuraavan, kaaressa istuvan yleisön hartaus ja osallistuminen paikallista kieltä osaamattomalle vaikutti. Jos kyseessä oli pelkkä kirjailijavierailu, olen jälleen yhdestä lisäsyystä kateellinen etelänaapureillemme.

Kaupungilla samoillessani eksyin myös Tallinnan pääkirjastoon. Se oli hengessään sukulainen vanhalle Helsingin pääkirjastolle Richardinkadulla. Nykyisestä, Pasilan pääkirjastosta en tohdi kirjoittaa ajatuksiani. Hurmaava henkilökunta ja laaja valikoima, mutta se talo ja sijainti…