”2000-luvun nuoret ikäluokat eivät ole perimässä, vaan perinnässä. Ja siinä on ero.”
Politiikasta on tullut turhanpäistä hölinää, jossa poliitikot toimivat mielipideautomaatteina asiassa kuin asiassa. Samaan aikaan Suomi on ajautumassa ikääntymisen ja ilmastonmuutoksen takia tilanteeseen, jossa hyvinvointivaltio uhkaa rapautua.
Nykyiset nuoret, ”hiljainen sukupolvi”, on mahdottoman haasteen edessä. Heidän pitäisi maksaa tulevat eläkkeet, kasvavat sosiaali- ja terveysmenot sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset. Tämä ei ole taloudellisesti mahdollista pätkätyösukupolvelle. Etenkin, jos heistä tehdään työelämässä loppuunpoltettuja mielensäpahoittajia.
Poliitikko ja media-alan yrittäjä Osku Pajamäki jatkaa sukupolvien vastuiden, velvoitteiden ja suuren puhalluksen analysointia teoksessaan Perintö vai perintä. Pajamäki osoittaa piinallisen tarkasti kuinka tulevat sukupolvet perivät paitsi rahaa ja omaisuutta, myös velat, velvoitteet sekä riskisalkun joka saattaa räjähtää silmille.
Pajamäen kelkassa kyyti on kylmää, niin suurilta tulevaisuuden haasteet tuntuvat – jos niihin ei käydä käsiksi heti. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden välillä on yksi suuri este. Se on tietämättömyys. Pajamäen pamfletin jälkeen sukupolvihuijauksen tekeminen on entistä haastavampaa.
Kiitos kirjasta!
Niinpä! Mielenkiintoni korkeana odotan saavani lukea kirjan.
Ideahan ei ole mitenkään uusi. Asiasta ovat huolestuneisuutensa ilmaiseet kirjoina jopa menestyneet amerikkalaiset, kuten miljardööri Donald Trump ja miljonääri Robert T. Kiyosaki. He toivovat ihmisiltä uutta rohkeampaa mallia ajatuksiin. On kupla uskoa, että yhteiskunta pitäisi meistä huolta. Mehän olemme se yhteiskunta!
Heiltä on ohje: – Rakenna varapyörä ennen kuin tarvitseet sitä!
Vahinko vain, ettei tämän ajan hengessä anneta paljoakaan arvostusta kokemukselle.
- Attityde or Experience? Asenne vai Kokemus?
Toivottavasti Osku Pajamäki on asiaan saanut kokemuksen äänen!