Aamubussissa silmääni sattui Metro-lehdessä ollut mainos, jossa kaupattiin Orgasmatron-hierontalaitetta. Ei, esine ei muistuttanut kaalimatoa tai porkkanaa, eikä Motör Headin samannimistä älppäriä, vaan inkvisition aikaista kidutusvälinettä. “Villejä väristyksiä” tuottavan hiustenpohjahierojan saa mainoksen mukaan kaupasta erikoishintaan, kun lausuu myyjälle kampanjan taikasanat: “Kananlihaa, kiitos!” On mahtanut tätä suunnitelleella elektroniikkaliikkeen markkinointiväellä olla hauskaa.
Pääkopan ja aivonystyröiden hieromisessa ei ole mitään pahaa, mutta kun hierontalaitos syrjäyttää kulttuurilaitoksen, on aika närkästyä. Niin minulle kävi, kun ajattelin käydä lapsuudestani ihan viime vuosiin rakkaimman kirjakaupan, K.Ervastin antikvariaatin jatkajan kirjapuodissa. Tilalle olikin ilmestynyt thaihieromo!
Onneksi Ervasti ei ole täällä enää asiaa taivastelemassa. Surkealta mahtaisi tuntua, kun minuakin riipii niin syvältä. Ikävää oli myös havaita itsessään vahvasti elävä NIMBY eli Not-In-My-Back-Yard -ajattelija. Että sen kun hierovat, kunhan eivät kaikkein Pyhimmässä! Siis Helsingin Kalliossa, Torkkelinmäen kupeessa. Eihän se ihan fyysinen takipihani ole, joten ehkä sitten henkinen.
Sam
aan aikaan Helsingin juna-aseman halliin on ilmestynyt uusi pokkarikauppa. Sinne entisen Kymppikioskin tiloihin, Pullmannin päätyyn. Mahtavaa. Kirja-alaa seuraava sukulaisnainen tiesi kertoa, että liike on ruotsalaisomisteinen, mutta niinhän ovat Tammi ja Adlibriskin, osia Bonnieria. Myyjätär oli kuulemma oikein viehättävä lyhyissä hameissaan, mutta sukulaiseni kaipasi myyjältä hiukan laajempaa kirjallisuustietoa. Joka tapauksessa, kaupassa on runsaasti myös englannin- ja ruotsinkielisiä opuksia. Verigudgou.
Kollatahan tuo pitää, uusi herkkukauppa. Jo tänään. Täytyy myös hankkiutua junamatkalle, onpahan veruke ostaa joku yllättävä lukukokemus. Ja aivoille sisähierontaa, kun en ole vielä ehtinyt sinne elektroniikkaliikkeeseen, hokemaan, että “kananlihaa, kiitos!”
