Kansainvälisiä dekkaristitähtiä pulppuavassa Ruotsissa on helppoa olla kirjanystävä. Pokkareita saa kaikkialta. Bensa-asemilla on kunnon hylly äänikirjolle. Sanomalehti Dagens Nyheter julkaisee kesälauantaisin Boksommar-kulttuuriliitettä siinä missä Ekonomi-talousniskaakin. Ah-nam-nam, sanoo suomalainen kesälomamatkaaja.
Kaiken kruunuksi oolantilainen Viking Line järjestää ruotsalaisille “Vuoden kirjailijaristeilyn” syyskuussa! Tapahtuma on siis mitä ilmeisimmin vuosittainen. Dagens Nyheterin lukijat saavat vielä reilun alennuksen risteilystä DN-kortilla: vain ysisysiviis (kr) normaalin 1295 ,- taksan sijaan. Rahalla saa paitsi kuusi kirjailijastaraa – joukossa aina valloittava Miika Nousiainen, Karin Alvtegen ja Åke Edwardsson – myös hytin, päivällisbuffan, aamiaisen, lounasbuffan, esitykset ja show’t sekä DN:n toimittaja Åsa Beckmannin vetämät kirjailijahaastattelut. Kaikki tämä vain paria viikkoa ennen Göteborgin kirjamessuja! Voi niitä signeerattujen opusten pinoja ja tarjouskirjoista pursuavia mainoskasseja!
Olisipa meilläkin. Suomessa on jo sinkku-, abi-, haitari- ja iskelmäristeilyt ja jopa työväenmusiikille omistetut laivareissut, mutta kirjaristeilyt vielä uupuvat. Jos kerran Viking Line suostuu tällaiseen ruotsalaisten kanssa, miksei myös suomalaisten? Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ideoimaan Suomi-versiota vaikkapa syyskuun alkuun 2011 . Mukaan vaikkapa Hesari tai Aamulehti, kenties Yleisradio näkö- ja/tai kuuloradioineen.
Kirjallinen karkkikauppa Bokia ihan NK-tavaratalon kupeessa. Pokkareita piisaa.
Ainoa epävarma tekijä on niiden risteilylle lähtevien kirjailijoiden vonkuu. Laivalla kun ei pääsee hihassaroikkujia pakoon juuri muualle kuin hyttiinsä tai miehistön ryyppykajuuttaan, jossa ymmärtääkseni risteilymuusikot tappavat laivamasennustaan. Omat vähäiset huumoriyhtyeemme laivamuusikkokannukseni eivät ole henkilöstökajuuttaan vielä ovia avanneet.
Ettei nyt menisi ihan kritiikittömäksi Ruotsin leuhottamiseksi, pitää selittää paikallista kirjamarkkinaa. Ruotsissa on huomattavasti heikompi kirjakauppapeitto kuin Suomessa. Käsittääkseni myös ketjut ovat heikompia. Pienempiä karkkikaupan oloisia kirjashoppeja kyllä piisaa, mutta täysverisiä kirjakauppoja saa hakea koirien kanssa. Niinpä kirja-aavikolle oli helppo perustaa nettikirjakauppoja (jotka ovat Ruotsissa rutkasti suositumpia kuin Suomessa) ja trendikkäitä pokkaripuoteja.
Toki samat ilmiöt, pokkari- ja nettikaupat, ovat Suomeenkin rantautuneet, mutta paljon hitaammin kuin länsinaapurissamme.
Suomessa on varsinaisten kirjakauppojen lisäksi vielä isojen markettien laadukkaat kirjaosastot. Lisäksi uskoisin, että kovakantisilla kirjoilla on Suomessa vielä poikkeuksellisen korkea arvostus. Se liittyy osin lahjaperinteisiimme: kovakantinen kirja on edelleen arvokas lahjaesine, jonka suhteellinen arvostus vain nousee taloudellisesti vaikeina aikona. Itsekin olen ostanut lähes poikkeuksetta kirjalahjoja lähimmäisilleni teinipojasta lähtien.
Tämä ei taitaisi mennä läpi lukukansalle Nokia-Suomessa. Entä kelpaisikohan ruotsalaisille vaikkapa suomalaisomisteinen pyöräkauppaketju Bikea?
Pokkareiden yhä vahvempi rantauminen Suomeen on toki hieno juttu. Kun hyvää luettavaa on yhä helpommin saatavilla, niin kyllä se lukeminenkin siitä lisääntyy. Meille bibioliofiileille tilanne on tosin hiukan vaarallinen: kynnys hamuta “joskus sitten luen tämän” -kirjoja on liian alhainen. Ja kyllähän sitä ruotsiksi lukee ihan samaan tahtiin kuin suomeksi ja englanninksi. Kyllä kyllä, juu juu.
Noh, ruotsalaisittain ajateltuna, jo hyllyyn hankittu tulevaisuuden nautinto on tavallaan silloin tulevaisuudessa ihan ilmaista, gratis gratis.
