Kirja-alalla on erittäin yleistä, että varsinkin vastakkaiset sukupuolet suukottelevat kohdatessaan – ja erotessaan. Tapa on mielestäni niin hieno, että sen soisi yleistyvän Suomessa muutenkin. Poskipusuttelusta tulee aina hyvä mieli. Lisäksi se rikkoo harmittomalla tavalla sosiaalisia suojamuureja, jolloin myös asiainhoito soljuu vaivattomasti.
Mutta nyt on kyse suulle suutelemisesta. Mies-nais-pusutteluhan on luontevaa, kuten myös naistenvälinen suutelu ja homomiestenkin, ainakin täällä Helsingissä. Entä heteromiesten keskinäinen suulle suutelu? Uuden brittitutkimuksen mukaan pusuttelu heteromiesten kesken on todella yleistä: 89% tutkituista, heteroiksi itsensä mieltävistä miehistä oli suudellut toista miestä suulle. Siis, ei-seksuaalisesti mielletyllä tavalla, ystävyyden ja rakkauden osoituksena. Jopa 40% miehistä oli urheilun parissa pusutellut muutenkin kuin muiskauttanut suulle, siis imeskellyt toista heteromiestä pitkään (ks. ‘‘I Kiss Them Because I Love Them’’: The Emergence ofHeterosexual Men Kissing in British Institutes of Education). Pussaamaan niin kuin Ismo Alanko ja A.W. Yrjänä.
Brittitutkijoiden mukaan homokammo on hälventynyt nuorten keskuudessa, joten heteromiehetkin voivat pussata toisiaan suulle tuntematta häpeää. Urheilukentillä maalintekijän pussaaminenhan on ollut pitkään hyväksyttyä, varsinkin jalkapallossa. Miehisissä urheilulajeissa miestenvälinen suutelu on siis OK, mutta ajatelkaapa vaikka feminiiniseksi miellettyä taitoluistelua. Eipä tule mieleen ensimmäistäkään uutiskuvaa, jossa toinen miesluistelija onnittelisi kultaa voittanutta miesluistelijaa suutelemalla suulle.
Brittitutkimuksen mukaan heteromiesten välinen pussailu tapahtuu useimmin huppelissa. Ei sillä, että tekoa aamulla hävettäisiin, päinvastoin. Siitä on Facebook täynnä todisteita, hetskumiesten pusuttelukuvia, brittitutkija väittää. Ei ainakaan minun FB-kaveripiirissäni, mutta olenkin jo vanha käpy.
Miksi tällä heteromiesten pussaamisella on laajempaa merkitystä?
Tähän asti todelliset ”miesten miehet”, machot ja muut pullistelijat ovat näyttävästi korostaneet homokammoaan. Tony Halme jopa tatuoi takamukseensa ‘Exit Only.’ Jos heterous oli hänelle niin itsestään selvää, miksi siitä piti tehdä pysyvä muistutus takapuoleen? Eduskunnan ihmeellisessä maailmassa seikkaileva Herra Hakkarainen on toinen tähän heimoon kuuluva homokammoilija. Hakkarainen äimistyi Hesarin NYT-liitteen jutun paljastamasta tiedosta, että hän on homoikoni. Niinpä herra H ehdotti Ilta-Sanomien toimittajalle, että Ahvenanmaasta tehtäisiin oma ihanneyhteisö homoille ja pakolaisille. (ks. Ilta-Sanomat)
Kun vaikkapa 1970-luvulla jotakuta epäiltiin homoksi – oli hän sitä tai ei – leimaantumisen pelko ajoi epäillyn ärhäkkään antihomoiluun, homojen arvosteluun ja heterouden ylikorostamiseen. Lenita Airisto on kertonut Ville Blåfieldin ja Leena Sharman erinomaisessa teoksessa Ken leikkiin ryhtyy… Julkisuuden himo ja hinta (Ajatus Kirjat 2007), kuinka Hymy leimasi hänet perättömästi lesboksi. Niinpä Airisto on viimeiset 40 vuotta korostetusti puhunut julkisuudessa toistuvasti heteromiessuhteistaan – paljastamatta sen enempää. Liekö sama leimaantumisen pelko ollut kansanedustaja Lasse Lehtiselläkin 1970-luvun puolivälissä, kun hän pitkään poikamiehenä oltuaan alkoi hakea vaimoa ihan lehtihaastattelujen avulla? Alla oleva juttu ilmestyi tammikuussa 1976 Eevassa. Korkean profiilin seuranhaku kannatti: upea elämänkumppani Eira Palin vihittiin Lehtisen kanssa jo saman vuoden keväällä.
Heteromiehisyyttään ylikorostavia uroita on Herra Hakkaraisen lisäksi edelleen joukossamme. Brittitutkimuksen mukaan nuoren polven heteromiehet kuitenkaan eivät enää pelkää homoleimaa. Jos joku luulee homoksi, luulkoon. Heteromieskin voi pukeutua nykyään lempiskrakaväriini pinkkiin tuntematta häpeää. Ja kun ei enää pelkää omakohtaista homoleimaa, ei homoja myöskään tarvitse enää vimmaisesti haukkua ja syrjiä.
Samaan tapaan kuin yksikin pisara juutalaisverta saastutti arjalaisen 1930-luvun Saksassa tai 1990-luvun Etelä-Afrikassa pisarakin neekeriverta valkoisen, myös ”homoteko” on ollut heteromiehille kertalaakista leimaavaa. Jostain syystä taas jos homomies on rakastellut naisen kanssa, se ei ole leimannut häntä heteroksi. Homoleima oli – ja on vieläkin Suomessakin suurimpien kaupunkien ulkopuolella – elämää vähintäänkin hankaloittava ellei peräti itsemurhaan ajava sosiaalinen stigma.
Jos tämä maailmalta Suomeenkin rantautunut uusi miesten välinen pusuttelutrendi pelastaa yhdenkin homomiehen itsemurhalta, hoilaan viikon hoosiannaa.
Mainittakoon, että olen minäkin harjoittanut heteromiesten välistä pusuttelua, ihan kansallisella tv-kanavalla. Paremminkin, jouduin Stan Saanilan oraalisen hyökkäyksen kohteeksi Uutisvuodossa (ks. todiste alla). Stan antoi minulle sellaista kyytiä, että silmissäni pimeni. Se hyvin karvainen, tosimärkä ja kielellinen kohtaaminen on, kiitos internetin, edelleen kaikkien nähtävissä, YouTubessa. Puuh. Mutta hyvällä asialla oltiin, kuten brittitutkimus osoittaa.
Silti suositan sinulle lämpimästi, rakas Stan: Hanki brasilialainen vahaus, sinne nenän ja leuan väliselle alueelle.
