Pettäminen ja petos ovat kaunokirjallisuuden ikiaikaisia teemoja. Kun kahdeksan eturivin suomalaista kirjailijaa tarttuu aiheeseen, ravistellaan käsityksiä pettämisestä. Petoksen lajeja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Valhe & viettelys antologia raottaa ovea niin pettäjän kuin petetyn maailmaan.
Miksi ihminen pettää? Miltä tuntuu petetystä? Miten monella tavalla voi pettää? Muun muassa näihin kysymyksiin pureutuvat Riku Korhonen, Tiina Raevaara, Tuija Välipakka, Asko Sahlberg, Leena Parkkinen, Tommi Liimatta ja Tiina Lymi kirjoituskokoelmassa Valhe & viettelys.
Riku Korhonen kirjoittaa perinteisen pettäjän muotokuvan, mutta tekee sen tavalla, joka ei jätä ketään kylmäksi. Tiina Raevaara kuljettaa lukijansa mystiseen maailmaan, pelon keskelle, vääristyneeseen todellisuuteen, jonka takaa löytyy petos. Pasi Ilmari Jääskeläinen on taas laatinut huikean omaperäisen kirjeen Lethelle. Tuija Välipakan novellissa kuvataan, kuinka tulehtuneessa parisuhteessa petoksen käsite vinksahtaa, kuinka parisuhde sairastuu.
Asko Sahlberg maalaa omassa kirjoituksessaan tyylilleen uskollisesti samaan aikaan kauniin ja synkän maailman, jossa elämäänsä pettynyt mies kohtaa vielä kerran ihmisen. Tommi Liimatta tarraa petoksesta ehkä julmimpaan – kuinka lapsi petetään. Tiina Lymin novellissa pankkiirin huono päivä saa mytologiset mittasuhteet, mieli pettää ja mielitetty pettää.
Valhe & viettelyksen kirjoituksissa petos ja pettäminen kuvataan usein inhimillisesti, kuten Riku Korhonen kirjoittaa: ”Minä petän aina. Pettäminen näyttää kuuluvan ihmisenä olemiseen. Motiivit ovat moninaisia, totuudet suhteellisia, mutta tunteet ovat aina pinnalla.”
”Rehellisyydestä puhutaan liikaa ja liian papillisesti. En tiedä, voinko luottaa naiseen, joka ei ole ikinä pettänyt.” – Riku Korhonen
”Tässäkin kohtaa maailma petti minut. Ei ole turhaa, ei rauhaa.” – Tiina Raevaara
”Ihmisistä saattoi pitää, kunhan heidät unohti.” – Asko Sahlberg
”Vaimo piti kirjoista. Se huvitti Uljanovitchia, naiset olivat valmiita tuhlaamaan aikaansa kaikenlaiseen roskaan.” – Leena Parkkinen
”Näin Inkan kasvoilta, että jotakin oli pahasti pielessä. Kolme objektia hänen kielellään. Hetkeen en ymmärtänyt mitään. – Gossardin rintaliivit. Väri punainen. Stringit. Samaa sarjaa. Sukkanauha. Kas, punainen sekin.” – Tuija Välipakka
”Itsepetos on mainettaan parempi tapa ylläpitää toivoa, jonka totuus saattaa tympeässä vaihtoehdottomuudessaan murskata.” – Pasi Ilmari Jääskeläinen
”Vittu tuo eläkeläistentalo on tappajia täynnä. Ne ulkoiluttaa lapradoria ja pelaa ryhmissä kesysti bocciaa, mutta ylhäällä kotona niillä on kaapissa hullut kidutusmitalit.” – Tommi Liimatta
”Erkka oli taas mukavuusalueellaan ja pelasi oikeaa paikkaa kentällä.
Ja sitten kaikki romahti.
Hevonen avasi oven.” – Tiina Lymi
Kannen suunnittelija: Marja-Leena Muukka
ISBN 978-952-5874-983-7 (sidottu)
Kirjastoluokka: 84.2
Haastattelupyynnöt: kustannuspäällikkö Jyri Hänninen p. 040-584 2210 jyri.hanninen@helsinkikirjat.fi
Arvostelukappalepyynnöt: eetu.alvik@helsinkikirjat.fi
Kannen kuva: http://www.helsinkikirjat.fi/wp-content/uploads/2011/06/valhejaviettelys_etu.jpg
Tekijöiden esittely
Riku Korhonen (s. 1972) on turkulainen kirjailija. Korhonen on kirjoittanut romaanit Kahden ja yhden yön tarinoita (Sammakko, 2003) ja Lääkäriromaani (Sammakko, 2008). Lisäksi Korhonen on kirjoittanut runoteoksen Savumerkkejä lähtöä harkitseville (Sammakko, 2005) ja lyhytproosateoksen Hyvästi tytöt (2009).
Korhonen jäi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 2008. Sitä ennen hän ehti toimia muun muassa Turun yliopiston luovan kirjoittamisen ohjaajana – työssä, jossa hänet valittiin myös Vuoden opettajaksi.
Korhonen voitti esikoisromaanillaan Kahden ja yhden työn tarinoita Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinnon vuonna 2003. Korhosen Lääkäriromaanille myönnettiin vuonna 2008 Kalevi Jäntin palkinto ja samana vuonna Turun kaupungin Aboa-palkinto. Kiitetyn romaanin menestys sai jatkoa vuonna 2010, kun Korhoselle myönnettiin ensimmäisenä suomalaisena Euroopan komission kirjallisuuspalkinto. Novellillaan Rakkautemme raivoavat rapahaudat Korhonen nappasi Huonon kirjallisuuden seuran palkinnon vuonna 2000.
Tiina Raevaara (s. 1979) on keravalainen kirjailija. Raevaara voitti vuonna 2006 Martti Joenpolven novellikilpailun kirjoituksellaan Kalasääsket. Hänen esikoisromaaninsa Eräänä päivänä tyhjä taivas ilmestyi vuonna 2008 (Teos). Raevaara voitti arvostetun Runeberg-palkinnon vuonna 2011 novellikokoelmallaan En tunne sivua vierelläsi (Teos, 2010).
Raevaara on väitellyt filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa perinnöllisyystieteestä. Tutkijan uraa suunnitellut Raevaara heittäytyi kuitenkin vuonna 2007 vapaaksi kirjoittajaksi. Hän on toiminut myös kulttuurilehti Särön toimitussihteerinä. Vuonna 2011 Raevaara julkaisi tietokirjan Koiraksi ihmisille (Teos) ja hän työstää parasta aikaa uutta romaaniaan.
Pasi Ilmari Jääskeläinen (s. 1966) on Jyväskylässä asuva kirjailija ja lukion äidinkielen lehtori. Jääskeläinen julkaisi esikoisnovellikokoelmansa Missä junat kääntyvät (Atena) vuonna 2000. Hänelle myönnettiin kirjan johdosta Helsinki Science Fiction Seuran Tähtivaeltaja-palkinto.
Jääskeläisen esikoisromaani Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena) ilmestyi kesällä 2006 ja kirja sai varsin hyvän vastaanoton. Vuonna 2008 Jääskeläinen julkaisi novellikokoelman Taivaalta pudonnut eläintarha (Atena) ja vuonna 2010 romaanin Harjukaupungin salakäytävät (Atena). Lisäksi Jääskeläinen on kirjoittanut lukuisia tekstejä antologioihin ja kirjallisuuslehtiin. Hän on voittanut Portti-lehden novellikilpailun neljä kertaa. Jääskeläinen on myös ahkera blogikirjoittaja.
Tuija Välipakka (s. 1967) on tamperelainen kirjailija ja sanataideohjaaja. Välipakka julkaisi esikoisrunokokoelmansa Lasimorsian vuonna 2003 (Gummerus). Sen jälkeen hän on kirjoittanut kaksi romaania: Härkätanssija (Gummerus, 2004) ja Maailman vahvin tyttö (Gummerus, 2007). Hän on myös koonnut yhdessä Arja Lehtosaaren kanssa narsistien uhrien kokemuksia ja tietoa narsismista teokseen Sata tapaa tappaa sielu. Narsismin uhrit kertovat (Ajatus, 2007). Välipakan toinen runoteos Klovnin pelko julkaistiin vuonna 2010. Välipakka on opiskellut Viika-akatemiassa runoutta ja proosaa. Hänet on palkittu kahdesti Pirkanmaan kirjoituskilpailussa. Hän on käsikirjoittanut myös tv:n lastenohjelmia ja ollut mukana järjestämässä kirjallisuustapahtumia.
Asko Sahlberg (s.1964) on Suomen eturivin kirjailijoita. Toimittuaan vuosikymmenen media-alalla muun muassa toimittajana Sahlberg vietti vuosia kiertolaiselämää Suomessa. Esikoisromaaninsa Pimeän ääni Sahlberg julkaisi vuonna 2000. Kirja voitti Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon. Nykyisin Göteborgissa asuva Sahlberg on kirjoittanut urallaan yhdeksän romaania, kuunnelmia ja novelleja. Sahlberg on ollut Finlandia-palkintoehdokas vuonna 2001 romaanillaan Eksyneet ja vuonna 2004 romaanillaan Tammilehto, joka toi hänelle myös ehdokkuuden Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sahlbergia on käännetty mm. saksaksi, ruotsiksi ja tšekiksi. Sahlberg on toiminut myös kääntäjänä. Hänen uutuusromaaninsa Häväistyt ilmestyi syksyllä 2011.
Leena Parkkinen (s. 1979) voitti esikoisromaanillaan Sinun jälkeesi, Max Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinnon vuonna 2009. Hän voitti kirjallaan myös Akateemisen Kirjakaupan palkinnon vuoden 2009 myydyimmästä esikoisteoksesta. Keväällä 2011 Parkkinen julkaisi Miss Milky Ray -nimisen lastenkirjan (Teos), johon on tehnyt kuvituksen Camilla Pentti. Parkkinen on opiskellut Turun taideakatemiassa elokuvakäsikirjoittamista ja mainonnan suunnittelua sekä Kriittisessä korkeakoulussa kirjoittamista.
Tommi Liimatta (s. 1976) on kirjailija, sarjakuvataiteilija ja muusikko. Liimatta on julkaissut romaanit Aksel Sunnarborgin hymy (WSOY, 2004), Muovikorvo (WSOY, 2007) ja Nilikki (WSOY, 2009). Liimatta on tehnyt myös runokokoelman Avainlastu (WSOY, 2002), laulujen sanoista kootun kirjan Sivuhistoria – Levyttämättömiä sanoituksia 1987–2007 ja kirjeenvaihtokirjan Rillipää ja läski yhdessä Jouni Hynysen kanssa. Sarjakuvakirjoja Liimatta on julkaissut neljä – Vähän hyviä juttuja ’90-’91 (Björklund & Bergman, 1999), Rengin tarpeet (Renkikustannus, 2000), Masturbaatio Ranualla (WSOY, 2003) ja Ei vaikuta keikkaan (WSOY, 2005). Hän on myös toimittanut kolme Veikko Ennalan kirjoituksista koottua kokoelmateosta. Liimatta on Absoluuttinen nollapiste –yhtyeen laulaja, lauluntekijä ja sanoittaja.
Tiina Lymi (s. 1971) on Tampereella syntynyt mutta nykyisin Helsingissä asuva näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija. Lymi julkaisi esikoisromaaninsa Susi sisällä (Helsinki-kirjat) vuonna 2010. Romaani pohjautui löyhästi samannimiseen Lymin kirjoittamaan näytelmään, joka sai ensi-iltansa vuonna 2009 Tampereen Työväen Teatterissa. Lymi on kirjoittanut myös näytelmät Da Lintsi –koodi (Uusi Iloinen Teatteri, 2007) ja S.O.S – Save Our Souls (Ryhmäteatteri, 2010). Lymi on näytellyt kymmenissä teatteriesityksissä, elokuvissa ja tv-sarjoissa. Lymi voitti vuonna 1993 Jussi-palkinnon roolistaan elokuvassa Akvaariorakkautta. Lymin seuraava romaani Lentävänniemi ilmestyy vuonna 2012 (Helsinki-kirjat).
Helsinki-kirjat on osa tarinankerrontaan erikoistunutta Yellow Film & TV yritysperhettä, johon kuuluvat myös Filmiteollisuus FINE Oy, Helsinki-filmi Oy, Funny Films Oy, Ten Years Production Oy, Story of… Oy, Story of Sports Oy ja Mediastation Oy. Yellow film & TV on Suomen suurin itsenäinen elokuva- ja televisiotuotantoyhtiö.
